Joulukuista iltapäivää
Seinän kokoinen ikkunalasi
Erotti meidät
Hitaista hiutaleista
Puistossa jossa lamput juri syttyvät

Ulkona vielä levällään
Kadusta irti revityt kivet
Kun rakensimme rintamalinjoja
Nyt niiden rauniot
Saavat pehmeät linjat

Lumi peitti huonot puolemme
Vallanhimon, itsekkyyden

Musta, niljaisten lehtien kaupunki
Tuli valkeaksi ja sai
Meidätkin hetkeksi sädehtimään

Tupakansavuisessa ilmassa
Kaikki olivat kerrankin samaa mieltä
Elokuvan lopusta
Saavutetuista eduista
Maassa rauha on sama kuin lunta

Ihmiset jotka tietävät
Liian tarkasti toistensa pahat teot
Ovat lopulta
Samanlaisia kaikkialla
Maassa rauha on sama kuin lunta

Lumi peitti huonot puolemme
Vallanhimon, itsekkyyden

Musta, niljaisten lehtien kaupunki
Tuli valkeaksi ja sai
Meidätkin hetkeksi sädehtimään