(Juha Lehtovuori)

Miehet tyns tehtyn palaa kotipihaansa
Jo melkein kaiken nhtyn ne juo taas pyhn vihaansa

Ja naiset lapsineen syrjss seisovat
Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat

Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heit jotka poispin kulkee
Niin tuskin kaivataan

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
pystyy kylmn hiljaisuuden
vain junan pillit srkemn

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
mut mist laulun lydn uuden
jos sinne M aina jn

Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietvt
Eik armopalaa anota, saa unohdus pelkvt

Ja kaikki toisensa tuntee
Turhat lauseet unohdetaan
Heit jotka poispin kulkee
Niin tuskin kaivataan

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
pystyy kylmn hiljaisuuden
vain junan pillit srkemn

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
mut mist laulun lydn uuden
jos sinne M aina jn

Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten
Nytelm pivittin toistuu laskee aurinko sen muistaen

Vaan yksi pieni poika
J pihaan seisomaan
Hn katsoo kiskoja noita
Ja lhtee kulkemaan

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
pystyy kylmn hiljaisuuden
vain junan pillit srkemn

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
mut mist laulun lydn uuden
jos sinne M aina jn

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
pystyy kylmn hiljaisuuden
vain junan pillit srkemn

Siell asun, sinne M sinut vien
taloon varrelle rautatien
mut mist laulun lydn uuden
jos sinne M aina jn