LYRIC

Tyhjän asunnon eleganssi, avainten luovutusvalssi,
Tanssin ku transsi, sun ulosmarssi oli farssi.

Pikkuhousujas pitkin rappuu, mut yllättävän paljon
Yhteen matkalaukkuun mahtuu. Palasit isompien kaa,
Niin isojen, et niihin jo mahtuis istumaan.
Sanoin; Jos sä lähdet näin aurinkoisena aamuna,
Voit yhtähyvin viedä koko auringon mukanasi.
Mut siel se kusipää vaan paistaa,
Säteilläänsä raiskaa, ku sut voin vielä maistaa.
Mun jälkeen ei nimetä kaupunkei tai katuja,
Mut äidit tulee kertoo susta varottavii satuja.
Sun jälkeen nimetään tauti, jokin vakava
Mihin kuolee suu auki.

On se elämä niin hassuu,
Ja ku sataa sitä kastuu.
Sä tulit hakee sun vikoi kamoi, mä haen vikoi sanoi..
Sä jätät jäljen…

Sä jätät jäljen… (x5)

Haaskalinnut mun sydämeen pesii,
Ne tulee tavujen välistä esiin.
Ku kaikki menee niin lokit pysyy.
Meiän välillä on tarvittava oikee syvyys,
Sä jätät jäljen, mä jätän sängen,
Pistävän nuolenkärjen, ikään ku muistoks.
Niinku nielis jotain terävää,
Auringonpaiste pakottaa mut suhun heräämään.
Minä ja Töölö, me ei olla niinku ennen.
Nyt sä oot vaan hautaustoimisto ja vanhuksii.
Me manskulle sammuttiin, viimistä kertaa
Vieri viereen vielä mahduttiin.
On se elämä niin hassuu ja ku sataa sitä kastuu.

On se elämä niin hassuu,
Ja ku sataa sitä kastuu.
Sä tulit hakee sun vikoi kamoi, mä haen vikoi sanoi..
Sä jätät jäljen…

Sä jätät jäljen… (x8)
Muhun jäljen…
Sä jätät jäljen…

Added by

Admin

SHARE

Your email address will not be published. Required fields are marked *

ADVERTISEMENT